1487 DR, Riimuherrojen voitonjuhlien vuonna
13. marpenothia
Terävien hampaiden metsässä
Hän avasi silmänsä ja hätkähti, petomainen olento katseli häntä. Pahinta oli että sen harmaanvihertävät lähes demoniset piirteet olivat vääristynyt versio jostain hyvin tutusta ja rakkaasta. Sen pitkät mustat hiukset kehystivät kapeita ja naisellisia kasvoja tulenkajossa, korvat olivat pitkät kuin haltialla tai peikolla, mutta koko olemusta hallitsi mustat silmät joissa hohti sykkivä kelmeä valo.
”Sinun täytyy olla Liana”, peto kuiskasi hänelle.
”Rakkaan sisareni Ilanthealin lapsi”, peto jatkoi nostaen irtirevityn pään Lianan kasvojen eteen.
Liana räpytteli silmiään kauhuissaan katsoesaan äitinsä veriä kasvoja. Posket oli kynsitty palasiksi ja kaula näytti enemmän irtirepäistyltä kuin katkaistulta. Peto käänsi pään itseensä päin ja hymyili niin että sen terävät kulmahampaat välkkyivät tulen kajossa. Liana yritti liikkua, mutta hän ei tuntenut käsiään tai jalkojaan, se sai hänessä aikaan epätodellisen tunteen – oliko hänenkin kaulansa katkaistu?
Peto laski pään pois Lianan näkökentästä ja sanoi. ”Olen Sandesyl Morgia… kauan sitten kadonnut… tätisi.”
Liana tunsi veren sykkivän korvissaan ja hän huusi äänetöntä huutoa päänsä sisällä.
Sandesyl laski Ilanthalin pään pois Lianan näkökentästä. Seuraavaksi pedon kylmät teräväkyntiset kädet tarttuivat Lianan poskiin ja käänsivät hänen kasvonsa vasemmalle. Huuto nousi syvältä Lianan sisältä hänen nähdessään veljeinsä Tholanin ja Thuorinin alastomat ruumiit aseteltuna jonkinlaiselle laveteille. Hiukan kauempana muutama kylään hyökänneistä lohikäärmekultisteista lapio maata puuarkkuihin.
Sandesyl käänsi Lianan pään taas itseensä päin ja hymyili.
”Älä murhedi Liana, sillä heille olen antanut ikuisen elämän… kuolemassa.”
”Mutta sinulle, Liana, sinulle minä annan äitisi valinnan mukaan mahdollisuuden jäädä henkiin.”
Sandesyl Morgia oli hiljaa hetken.
”Lupasin sisarelleni että yksi hänen lapsistaan saa elää, enkä minä tule häntä koskaan tappamaan. En tiedä miksi hän valitsi juuri sinut”, peto sanoi hiljaa katsellen veljesten suuntaan.
No comments:
Post a Comment